Halloween herkkupöytä

Saapuihan se Halloween viimein myös Mehubileiden toimistoonkin ja iloisen kirjavat tunnelmat toimistolla vaihtuivat hyytävän karmiviin! Katriina oli bongannut Lidlistä valikoiman Halloween aiheisia tuotteita ja päätimme pyhittää tämän pyhäinpäivän niiden testailuun. Homma sisälsi tujauksen taikinan vatkausta, hitusen kuorrutteen pursottamista, ripauksen keksien koristelua ja lopuksi roppakaupalla tuotosten maistelua!

Koskapa toimistollamme otetaan erilaiset juhlateemat yleensä aika vakavasti (ts. hieman yli-innokkaasti) muuttui työpisteeni pikkuhiljaa karmivaksi herkkujen alttariksi. Valmispakkausten herkut maistunevat paremmilta sopivassa ympäristössä tarjoiluina...
                                                     

Kuppikakut valmistuivat lisäämällä seospussin sekaan munan, desin maitoa sekä öljyä. Kuorrute koostui pakkauksessa tulleesta jauheesta ja muutamasta desistä maitoa. Vatkausvaiheessa pakkauksessa luvattu purukumin tuoksu valtasi keittiön. Ja maku oli juuri niin karmea kuin Halloweenina sopii ollakin!



Kurpitsakeksit kyhättiin kokoon pakkauksen seospussin sisällöstä, margariinista ja kananmunasta. Kuorrute kekseihin valmistui yhtä kätevästi jauheseoksesta ja muutamasta ruokalusikallisesta vettä. Kuorrute aiheutti hieman epäileviä katseita toimiston väessä, kun se muistutti ulkonäöltään enemmänkin ketsuppia kuin herkullista sokerikuorrutetta. Niinkin pelottavilta kuin keksit näyttivät uskaltauduimme niitä kuitenkin maistamaan ja saimme yllätykseksemme huomata niiden olevan oikein maukkaita!
                                                                  

Mehubileiden herkkusuut toivottavat kaikille kutkuttavan jännittävää Halloweenia!

Halloween!

Kuka neropatti onkaan keksinyt tämän loistavan juhlan! Halloweenin aika on ihanan herkullista, hykerryttävän hyytävää, kylmiä väreitä nostattavaa ja kutittavan kihelmöivää jännitystä. Virallinen päivä on  keskiviikkona 31.11. mutta kurpitsat nostivat ahkerasti päätään kauppakeskuksissa ja tavarataloissa jo tänä viikonloppuna. Klaara-velhon myrkkymehua maisteltiin mm. Vantaan ja Espoon IKEAssa viime lauantaina. Hieman epäilevin askelin shoppailijat lähestyivät velhon porisevaa pataa, mutta muutaman rohkaisevan sanan kuultuaan uskaltautuivat myrkkylientä maistamaan. Myös kuvaajan oli pakko ottaa huikkaa taikajuomasta ja voin taata, että oli suorastaan karmaisevan maukasta!

Velhon taikajuoman resepti ei liene tarkasti varjeltu salaisuus. Höyryävään pataan lisättiin hyppysellinen sisiliskon häntiä, kourallinen kyykäärmeen luita ja loraus sammakon sylkeä. Sen jälkeen muutama loitsu ja voilà - keitos on valmis! Erittäin herkullista, ja varmasti myrkyllistä!
 

Leipuri Hiiva, hän asuu kumputiellä...

...hän pullat, kaakut leipoo siellä. Tänä Torstaina Leipuri Hiiva oli kuitenkin päättänyt pakata kimpsut ja kampsut kasaan, sunnaten kohti kauppakeskus Sellon Citymarkettia! Leipuri Hiiva oli luopunut pullien ja kaakkujen leipomisesta ja siirtynyt sen sijaan terveellisempiin vaihtoehtoihin, hedelmiin ja vihanneksiin. Luvassa oli lapsille ja miksei vanhemmillekkin tarkoitetut sokkomaistajaiset!
 

Pöytä koreaksi ja eikun maistelemaan! Leipuri Hiivan apukokki lajitteli jokaista hedelmää ja vihannesta kuhunkin vuokaan suupalaksi sopivan maistiaisen. Silmät sidottuina lapset saivat tunnustella makunystyröillään, että mikähän sinne suuhun mahtoi sujahtaa. -Ettei vain ollut kengänpohja? Leipuri Hiiva vitsaili, kun lapset viisaasti tunnistivat kurkut sekä porkkanat.
                   

Innokkaita pikku ruokakriitikoita riitti, vaikka skeptisimpiä maistelijoita Leipuri Hiiva saikin hieman suostutella ja taivutella maistamaan. Iloisen laulun ja jutustelun voimin pikkuväki kuitenkin saapui pöydän luokse vähintään vuokiin kurkkimaan, mitä oli tarjolla.
                                                             

Leipuri Hiivan maistelushow ei kuitenkaan ollut ainoa laatuaan! Sellon K-Citymarket on viettänyt juhlaviikkoa, kun omistajayritys Veikko Still Oy täytti 50v. Myymälä on täyttynyt juhlahumusta, kakkutarjoiluista, ilmapalloista ja Mehubileiden esiintyjistä. Esiintyjiä ehtii nähdä vielä sunnuntaihin asti! 

Tässä loppuviikon ohjelma: pe 27.11. klo 17 - 19 taikuri Kim Wist, la 28.11. klo 10 - 12 Pipsa-pelle, su 29.11. klo 12 - 15 Pellekokit!

Prisilla prinsessan pikkuleipäpaja

Prisilla prinsessan pikkuleipäpaja oli Varman perhepäivätapahtumassa oikein jymymenestys! Lapset pitivät keksien koristelua mukavana puuhana, vaikkakin toki hauskin osuus taisi monen herkkusuun mielestä olla se valmiin tuotoksen syöminen. Pikkuleipien koristelu voisikin olla hyvä idea vaikka synttäriohjelmaksi!

Pikkuleiviksi sopii kaikenlaiset keksit ja piparit oman maun mukaan. Tietenkin, mitä enemmän keksillä on pinta-alaa koristeluille, sitä mahtavampia taideteoksia on varmasti luvassa. Prisilla prinsessalla koristeina oli nonparelleja, Smarties-karkkeja ja pursotettavaa sokerikuorrutetta. Toki koristeiksi käy mitkä tahansa herkut ja karkit. Ainoastaan mielikuvitus on rajana!
                                  

Perhepäivä Varmalla

Kerran vuodessa Eläkeyhtiö Varman valoisiin aulatiloihin nousee valtava kirahvin muotoinen pomppulinna ja paikalle vaeltaa joukko värikkäitä ja varsin eriskummallisia otuksia: Peppi Pitkätossu, Herra Tossavainen (joka on räpsinyt tässä postauksessa nähtävät kuvat), Mehubileiden ikioma Pipsa-pelle, Kapteeni Karamba, Prisilla Prinsessa, Pulla-nalle, Töpsö-pelle ja Professori Hajamieli. 

Viime lauantain tämä kirjava joukko hymyili suunpielet korviin asti venyen, kun lapset astuivat sisälle hienoon toimistorakennukseen. Oli Varman työntekijöille ja heidän perheilleen suunnatun perhepäivän aika!

-Tervetuloa! hihkui iloinen Peppi Pitkätossu ja tarjoili lapsille puuhapasseja, joihin he saattoivat kerätä merkintöjä erilaisia tehtäviä suoritettuaan. Lapset riensivät askartelemaan, seikkailemaan temppuradalle, miekkailemaan merirosvon opastuksella ja harjoituttamaan aivoja Hajamielisen Professorin muistikeskukseen.

Pepillä oli tenaville ensimmäinen tehtävä hoidettavaksi. Huvikummussa oli sattunut kummia ja Pepin hevonen, Pikku-Ukko, oli kadottanut häntänsä! Lapset saivat parhaansa mukaan auttaa Pikku-Ukkoa löytämään häntänsä takaisin.

Toista tehtäväpistettä valvoi hurjaakin hurjempi merirosvo, Kapteeni Karamba. Lapset pääsivät osallistumaan Kapteeni Karamban miekkailukouluun, ja päihitettyään tämän merten kauhun he saivat maineen ja kunnian lisäksi ruksin tehtäväpasseihinsa.

Kapteeni Karamban miekkailukoulussa nähtiin monenlaisia tyylinäytteitä, mutta yksi toisensa jälkeen nämä pikkutenavat kuin ihmeen kaupalla onnistuivat päihittämään hurjan merirosvon. Vanhalla kunnon Kapteenilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa ja myöntää tappionsa.                             Prisilla-prinsessan piparipaja keräsi monta innokasta herkkusuuta puoleensa. Mikäs sen mieluisampaa olisikaan kuin piparien koristeleminen herkullisin nonparellein ja namein! Ja vielä kun lopuksi nuo mahdottoman makoisat piparit sai popsia omaan napaan ja ansaita samalla tehtäväpassiin taas yhden ruksin lisää!                                                                                                                             

Pulla-nalle taiteili lasten poskiin maalauksia ja Töpsö-pelle järjesti lapsille virikkeitä temppuradalla..

Viimeinen rasti tehtäväpassiin ansaittiin Hajamielisen professorin muistikeskuksessa, missä lapset joutuivat harjoittamaan aivojumppaa! Hajamielisyytensä vuoksi professori ei yksinkertaisesti kyennyt muistamaan mitkä esineet kuuluivat yhteen muodostaen parin, tai mikä esine milloinkin pöydältä oli kadonnut. Onneksi professoriakin viisaammat ja nokkelammat lapset osasivat päästää professorin pinteestä ja ansaitsivat näin taas yhden ruksin passeihinsa. 

Hilpeyttä lasten keskuudessa aiheuttivat tietysti myös pomppulinna, sekä Pipsa-pelle, jonka taidonnäytteitä päästiin todistamaan, kun ilmapalloista muotoutui värikkäitä eläimiä, miekkoja, lasten päätä koristavia hattuja tai kaulaan ripustettavaksi hyvin sopivia sydämiä.

Kaiken hulinan ja aktiviteetin jälkeen sopiva taukopaikka koitti Mimin ja Kukun esityksen ajaksi. Mimin ja Kukun kanssa soitettiin ilmakitaraa sekä tanssittiin ja laulettiin Lockenlollia. Lapset saivat Kukun polvet tutisemaan kauhusta, kun he pääsivät karjumaan niinkin pelottavia leijonan karjaisuja, ettei ihkaoikea leijona Kukukaan niille pärjännyt.

Lastenjuhlapalvelu Mehubileet on jo useana vuotena tuottanut Varman perhepäivän järjestelyt ja tapahtuma on saanut innostuneen vastaanoton. Positiivista ei ole ainoastaan se, että tapahtuma itsessään on täynnä hauskaa tekemistä lapsille ja koko perheelle, mutta myös ajatus siitä, että lapset pääsevät vierailemaan isän, äidin tai isovanhemman työpaikalla tekee tapahtumasta aivan erityisen.

 -Teidän vanhemmilla on aikamoisen hauska työpaikka, vai mitä? huomauttaa Pipsa pelle ja lapset ovat ehdottomasti samaa mieltä.

Perheiden yhteinen aika on nykymaailmassa kortilla ja vanhempien lukuisat kissanristiäiset ja työmenot kuluttavat sitä entisestään. Henkilöstön perhepäivä on paitsi tapa pyrkiä tarjoamaan perheille yhteistä aikaa, myös työntekijöiden suuresti arvostama ele siitä, että Varmassa tämä pulma otetaan huomioon aivan erityisen mukavalla tavalla.

Pellekokit!

Nyt on kyllä hulvattomuuksiin eletty! Mehubileiden pellekokit Soppa Seija ja Kati Keitto opettivat tänään lapsia kokkailemaan Makujen Tapiola festareilla. Meininki oli aivan posketonta - lapset hääräsivät kapustojen ja sirottimien kanssa ja saivat osallistua pellekokkien karkkikeiton haudutukseen. Vanhemmat naureskelivat esitykselle taka-alalla ja rohkeimmat aikuiset ottivat myös osaa kokkikurssiin. Kolme tuntia jatkunut performanssi oli hykerryttävän hauska ja aivan ihana. 

Tervetuloa kokkikouluun! Tulkaa hämmentämään hämmästyttävää keitosta. Tarttukaa kapustaan ja antakaa mausteiden laulaa. Ripaus naurujuurta ja loraus hupiselleriä. Tiesitkö että keitosten maku saa aimo säväyksen myös muksantuu mausteesta! 

Kuorikääryleitä ja hurlumheitä! Kalossia, vipuheinää ja muminaa. Rikotaan joukkoon pari kanaa. Mutta hei, mihin Soppa Seija katosi? Pellekokeilla on välillä myös hieman vaikeuksia keskittyä itse asiaan...

Loisteliaat linnanjuhlat prinsessojen tapaan

Tyttäreni 6v juhlia vietettiin prinsessan linnassa kuninkaallisin juhlamenoin. Olin jo niitä suunnitellessani hieman haikea siksi, että nämä todennäköisesti tulisivat olemaan viimeiset satumaiset prinsessajuhlat, jotka esikoiselleni tulisin järjestämään... Siispä otin myös järjestämisestä kaiken ilon irti ja nautiskelin hommasta oikein urakalla. Mielikuvitus laukaten keksin juhlaohjelmaksi huikean juonellisen seikkailun eli "Vanhan linnan arvoituksen".

Mutta ennenkuin seikkailu pääsi virallisesti käyntiin oli vierailla jonkin verran aikaa tunnelmoida linnassa, rupatella ja kaunistautua prinsessojen salongissa.

Saapuessaan linnanjuhliin pienet prinsessat ohjattiin johonkin viidestä toimintapisteestä. Näitä olivat kruunun askartelu, prinsessojen taskupeilin valmistus pinssikoneella, helmikorun teko, manikyyri eli kynsien lakkaus ja kauneussalongissa vierailu, jossa tarjolla oli kasvomaalauksia, kimalletta ja glitteriä. 

Vauhdikkaat prinsessat suoriutuivat toimintapisteistä nopeasti ja pääsivät sen jälkeen ruokapöydän ääreen. Suolaisia alkupaloja napostellessaan he kuulivat kertomuksen vanhan linnan arvoituksesta. Tarinan mukaan linnassa oli asunut aikoinaan erittäin pihi kuningas. Hän oli säilyttänyt suunnattomia aarteitaan salaisessa paikassa ja kuoltuaan aarre oli jäänyt kadoksiin ikuisiksi ajoiksi. Vain selvittämällä vanhan linnan arvoituksen voisivat pienet prinsessat nyt löytää tiensä tämän aarteen jäljille.

Saadakseen arvoituksen ensimmäisen vihjeen vieraiden oli löydettävä kultaiset palapelin palat ja koottava ne yhteen.Luettuaan vihjeen pikku prinsessat kerääntyivät Mirabellan ympärille kuullakseen hänen salaisuutensa, mutta ikävä kyllä ilkeä noita oli taikonut Mirabellan äänen kadoksiin. Voidakseen saada äänensä takaisin Mirabellan oli haukattava pala taikaomenasta. Tässä vaiheessa hyvä haltiatar saapui apuun! Helmiina hatiattarella oli onneksi mukanaan höyryävä taikapata, jossa hän saattoi lumota herkullisen punaisen omenan ja antaa sille taikavoimia.

Onnellinen Mirabella maistoi omenaa ja hänen äänensä palautui.

-Kuulkaapa tarkasti prinsessat, sanoi Mirabella sitten ja paljasti seuraavan vihjeen.

-Peili kertokoon teille totuuden!

Taikapeili löytyi kultaisen kankaan takaa ja toden totta - peili paljasti lapsille seuraavan vihjeen. "Kaunein on prinsessa, joka nukkuu tornissa" Vaan päästäkseen linnan torniin prinsessojen oli vielä onnistuttava avaamaan tornin lukittu ovi.

Löydettyään lukkoon sopivan avaimen innokkaat seikkailijat ryntäsivät kovalla kiireellä portaita pitkin linnan torniin! Ja kuinka ollakaan - täältä löytyi nukkuva prinsessa!

Vieraiden oli vielä keksittävä keino prinsessan herättämiseksi. Ja voitte hyvin kuvitella kuinka onnellinen nukkuva pinsessa oli, kun hänet oli pelastettu satavuotisesta unestaan! Palkkioksi tästä tornin prinsessa lupasi johdattaa vieraat aarteen luokse!

Aarre oli tietenkin pöydällinen ihania herkkuja! Prinsessat pääsivät maistelemaan suussasulavia leivoksia, pipareita ja karkkeja vaaleanpunaisista posliiniastioista. Tyttäreni oli usein kysellyt voisiko järjestää kavereilleen teekutsut, joten päätin toteuttaa hänen toiveensa näin. Mehu kaadettiin kuppeihin kauniista posliinikannuista ja juotiin ruusukuvioin kirjailluista kupeista. Suosittelen lämpimästi prinsessajuhlien kohokohdaksi!

Kakun leipoi upea ja taitava Zara Miravent, joka on ollut opettajanani työväenopiston kakkujen ja pipareiden koristelu kursseilla. Lisää hänen hienoja leipomuksiaan voi käydä ihailemassa tästä linkistä.